Yhteystiedot

Puheenjohtaja:
Mika Raukunen
mika@navettanikkarit.fi

Varapuheenjohtaja:
Rauno Aulio
rauno.aulio@
pp.inet.fi


Sihteeri:
Jouko Miesvirta
jouko.miesvirta@
wippies.fi

Mika Raukunen Maskun Keskustan pj.

Ajatuksia maaseudulta, maalaisjärjellä?

Nykyään kun puolueiden kannatuslukuja mitataan noin kahden viikon välein, monien eri tutkintalaitosten toimesta, niin eittämättä tulee mieleen monia historian tekijöitä vuosikymmenten takaa. Tutkimusten hampaisiin on kummasti taas kerran ajettu Keskusta, tosin keskustan omat toimet ovat edesauttaneet tilannetta.

Historiassa Keskusta on tuonut Suomeen paljon keskustelua ja myös uusia puolueita. Kun Keskusta aloitti puolueena Suomen Maalaisväestön liittona vuonna 1906 oli olosuhteet ja elinolot täysin toisenlaiset. Santeri Alkio kädenjälki alkoi näkyä ja puolueen nimi vakiintui Maalaisliitoksi. Alkoi kansanliikkeen tarina.

1954 muut puolueet näkivät Kekkosen nousun ja Sdp julkisti isolla mainostekstillä; "maalaisliitto on murskattava". Ei onnistunut ja Kekkosen aika alkoi. Kekkonen oli koko kansan Presidentti ja hän sanoi jäähyväispuheessaan seuraavaa; "Pitäkää puolue aina yksimielisenä ja voimakkaana, muistakaa aina toiminnassanne köyhän ihmisen asia…".

Ei mennyt kuin 5 vuotta niin puolueesta lähti Veikko Vennamo ja hän perusti puolueen nimeltä Suomen pientalonpoikien puolueen (myöhemmin nimeltä SMP) Merkittävin muutos näkyi vuonna 1970 kun Maalaisliitto hävisi vaaleissa SMP kustannuksella 13 paikkaa. Elettiin aikaa jolloin eduskunnassa kuului, tuttu lause; " kyllä kansa tietää"!

Maalaisliitto lähti hakemaan uutta nousua ja puolueen uudeksi hahmoksi nousi koko kansan Jussi eli Johannes Virolainen. Paljon uudistuksia ja kansan keskuudessa paljon työtä tehnyt puheenjohtaja muutti pikkuhiljaa suuntaa ja kansalaisten luottamus saatiin takaisin. 1980 puolueen puheenjohtajaksi valittiin Paavo Väyrynen ja hänen aikanaan vakiintui Keskustapuolue nimi. Puolue saavutti hänen aikanaan isoimman kannattajamäärän koko keskustan historian aikana (jäsenmäärä).

1990 alkoi uusi aika Keskustan johdossa, puolueen johtoon valittiin Esko Aho ja alkoi järjestelmällinen äänestäjien uudelleen haku muualta kuin peruskannattajista. Haluttiin isoihin väestömääriin ja nimenomaan pääkaupunkiin eli Helsinkiin. Veret seisauttava vaalivoitto antoi lupauksia että tämä on mahdollista. Mutta jäikö onni liian lyhyeksi?

Vaikeat päätökset ja kaupunkilainen ajatusmaailma sekä Eu-myönteisyys veivät Keskustalta pohjan pois ja Smp uusi voima eli Perussuomalaiset näyttivät orastavaa voimaa. Keskusta onnistui vielä kerran Anneli Jäätteenmäen ansioista koska hän "nöyrtyi" ja kulki kansan keskuudessa. Onni oli lyhyttä kun "omat miehet" jättivät puheenjohtajan. Raukkamainen teko jota en voi vieläkään täysin ymmärtää. Alkoi kuitenkin Matti Vanhasen aikakausi.

Mattia savustettiin jokaisessa mediassa ja jossain välissä jokainen meistä taipuu ja niin valittiin Matin työn jatkajaksi Mari Kiviniemi. Mari oli täysin kaupunkilainen vaihtoehto sillä hän ei missään vaiheessa ottanut kenttää mukaan työhön ja unohdettiin kenttätyö lähes kokonaan. Tulos oli tämän mukainen eli annettiin Perussuomalaisille mahdollisuus ja "omat koirat" purivat. Vain 35 kansanedustajaa ja talous romahti Suomen suurimmassa kenttätyössä. Puolue haki taas kerran apua kenttäväeltä ja haettiin uutta johtajaa. Puoluejohto piti kuitenkin tärkeänä että isoihin väestömääriin on päästävä keinolla millä hyvänsä. Valittiin vuonna 2012 uusi kasvo Keskustan johtoon eli istuva pääministeri Juha Sipilä.

Vaikeat päätökset ja edelleen keskittyminen isoihin keskuksiin on taas kerran syömässä Keskustan kannatusta. Nyt Keskustasta on Kekkosen perinnön vastaisesti lähtemässä Paavo Väyrynen ja aika näyttää, nouseeko uusi puolue haastamaan nykyistä Keskustaa. Maalaisjärjellä kun lukee Keskustan historiaa, on puolueen taakse jättävä aika ollut haasteita täynnä mutta samalla kertoo että vapaa ajattelu on ollut sallittua läpi vuosikymmenten.

Keskustassa on aina saanut ajatella asioista oman ajatusmaailmansa mukaisesti ja välillä kansa on tukenut toisinaan taas ei. Itse Maskun paikallisena puheenjohtajana käyn taistelua itseni kanssa. Koen että olen Keskustalainen henkeen ja vereen mutta nykyistä liberaalia linjaa en hyväksy. Kun näkee selvästi että taas tehdään samat virheet ja unohdetaan kenttä ja sen tekemä työ on surullinen olo, kenttäväen puolesta. Pelkään että joudumme taas kerran hakemaan uutta nousua. Kuinka pitkä korpitaival on edessä sen aika näyttää.

Sisimmässäni toivon vielä kerran että jostain kaivetaan Kekkosen-Virolaisen ja Väyrysen linja ja tehdään yhdessä kansaliikettä eteenpäin. Pelkään että tämä linja mitä nyt eletään johtaa taas uuteen hajoamiseen. Lopetan kysymykseen, miksi lähes joka toinen Keskustan puheenjohtaja ei ole nöyrä kentälle?